Pirunpelto

Metsistä on muodostunut onnellisuuden keitaita. Ja kun arkeen mahtuu nyt pitkästä aikaa parisuhdemaisia ongelmia, nyt jos koskaan ahdistun onnellisuudesta.

Päivät poissa kotoa ovat jollain tavalla irrallaan oikeasta elämästä. Sillä ei tunnu olevan väliä makaako matkalaukku hotellin pöydällä vai makuuhuoneen nurkassa, etäelämä tuntuu joka tapauksessa yhtä väliaikaiselta kuin hotellin nimetön valkoinen huoneenavain. Kenties juuri tästä syystä en jotenkin osaa suhtautua tämän arjen kitkaan samalla tavalla kuin miten siihen suhtautuisi oikeassa elämässä.

Mutta tästä on nyt tullut sitä oikeaa elämää. Viikko erossa, mahdollisesti lyhyt kosketus puolivälissä matkaa, viikko ekstraintiimisti yhdessä ja taas viikko erossa. Raskasta, mutta kutkuttavan houkuttelevalla tavalla tosi toiveikasta. Oispa jo kesä.